18.8.1998

Käsittely Helsingin käräjäoikeudessa

Tapahtumatietoja

Sinimetalli Oy:n saneerausmenettely oli aloitettu 22.11.1993 velallisen 12.10.1993 tekemästä hakemuksesta. Yrityksen saneerauksesta annetun lain 17, 19 ja 21 §:ien mukaiset kiellot oli määrätty olemaan voimassa 14.10.1993 lukien. Lain 17 §:n mukainen kielto oli peruutettu 22.10.1993.

OP-Rahoitus Oy:n (jäljempänä OPR) ja Sinimetalli Oy:n välillä oli 29.6.1992 tehty yhtiön toiminnan rahoittamista koskeva sopimus nro 3297, jonka perusteella OPR oli rahoittanut Sinimetalli Oy:tä OPR:lle siirrettyjä myyntilaskuja vastaan (factoringsopimus).

Yhtiöiden välillä oli aikaisemmin solmittu seuraavat investointirahoitussopimukset:

- 29.5.1991 nro 150140 "Amada taivutusrobottijärjestelmä". Alkuperäinen osamaksuvelka oli ollut 1 250 000 markkaa. OPR:n saatava 30.6.1993 Sinimetalli Oy:n tilinpäätöserittelyiden mukaan oli ollut 1 210 662,78 markkaa. - 23.1.1992 nro 104390 "öljytäytteisten lämpöpattereiden tuotantolinja". Alkuperäinen osamaksuvelka oli ollut 4 000 000 markkaa. OPR:n saatava 30.6.1993 Sinimetalli Oy:n tilinpäätöserittelyiden mukaan oli ollut 3 190 992,73 markkaa.

OPR oli käyttänyt Sinimetalli Oy:n laskusaatavien suorituksista tarkastusjaksolla 1.7. - 22.11.1993 kertyneitä varoja yhteensä 528 658,99 markkaa factoringsopimuksen yleisten sopimusehtojen 5 kohdan nojalla edellä kerrottujen investointirahoitussopimusten mukaisten osamaksusaataviensa suorituksiin.

OPR oli ollut yksi Sinimetalli Oy:n päärahoittajista.

Sinimetalli Oy oli asetettu konkurssiin 4.11.1994.

Sinimetalli Oy:n selvittäjä oli nostanut yhtiön puolesta kanteen ja juttu oli tullut vireille 20.5.1994. Sinimetalli Oy:n konkurssipesä jatkoi kannetta.

Kanne

Konkurssipesä vaati, että jäljempänä mainitut kuittauksin suoritetut velan maksut määrätään peräytettäviksi ja OPR velvoitetaan suorittamaan Sinimetalli Oy:n konkurssipesälle factoringsopimuksen perusteella Sinimetalli Oy:n sille siirtämien laskusaatavien suorituksista kertyneitä varoja yhteensä 528 658,99 markkaa Suomen Pankin peruskorkoa vastaavine korkoineen haasteen tiedoksiantoon 6.6.1994 saakka ja 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiannosta lukien.

Konkurssipesä lausui perusteluinaan, ettei OPR ollut tilittänyt varoja factoringsopimuksen mukaisesti Sinimetalli Oy:lle, vaan oli käyttänyt ne yhtiöiden välisten investointirahoitussopimusten mukaisten osamaksusaataviensa suorituksiksi kuittaamalla factoringsopimuksen johdosta sille kertyneillä varoilla osamaksusaataviaan Sinimetalli Oy:ltä ja kasvattamalla vastaavasti Sinimetalli Oy:n rahoitussopimuksen mukaista velkaa OPR:lle.

Factoringsopimuksen mukaan rahoitettava osuus oli ollut 80 prosenttia laskusaatavan määrästä. Osamaksusopimuksilla ei ollut ollut vakuutta niiden tekohetkellä.

Suoritetusta erikoistilintarkastuksesta ilmeni, että OPR oli merkinnyt factoringsopimukseen Sinimetalli Oy:n luottotilin lisäykseksi tarkastusjaksolla 1.7. -22.11.1993 osamaksusaatavien suorittamiseksi edellä mainitut määrät.

Kuittauksen vaikutuksesta Sinimetalli Oy:n maksuvalmius ja siten myös sen kyky suorittaa maksuja vakuutta vailla oleville velkojille sekä vakuuden omaaville rahalaitoksille olivat olennaisesti heikentyneet.

Factoringluottotili oli ollut saldoltaan Sinimetalli Oy:n välitilinpäätöksen 22.11.1993 mukaan positiivinen 216 068,47 markkaa. Rahoitusyhtiölle siirretyistä laskuista ja kuittauksesta huolimatta Sinimetalli Oy:llä oli 22.11.1993 ollut saatavaa OPR:ltä.

Kerrotulla menettelyllä oli sopimattomasti suosittu OPR:ää toisten velkojien kustannuksella. OPR oli ollut yhtenä Sinimetalli Oy:n päärahoittajista erittäin hyvin selvillä Sinimetalli Oy:n taloudellisesta tilanteesta ja siitä, että kuittauksen vuoksi Sinimetalli Oy käytännössä oli menettänyt suuren osan maksuvalmiudestaan. Kuittaus oli suoritettu OPR:n aseman turvaamiseksi suhteessa muihin velkojiin mahdollisessa konkurssissa. Menettelyllään OPR oli aiheuttanut vahinkoa Sinimetalli Oy:n muille velkojille.

OPR oli tehnyt kuittaukset suunnitelmallisesti peräkkäin, koska yrityksen saneerausmenettelyn alkamisen jälkeen kuittaus ei olisi ollut enää mahdollista. Kysymys ei ollut ollut normaalista vakuuden realisoinnista.

OPR oli jättänyt tosiasiassa rahoittamatta sille siirretyt laskut ja keinotekoisella järjestelyllä saanut itselleen vastasaatavia, joita se oli kuitannut. Menettelyllä oli pyritty kiertämään saneerausmenettelyn vaikutuksia.

Investointirahoitussopimuksia tehtäessä OPR ei ollut saanut vakuudeksi Sinimetalli Oy:n saatavia, vaan vakuus oli tullut vasta myöhemmin yleisten sopimusehtojen mukana. Osapuolten tarkoitus ei ollut ollut, että Sinimetalli Oy:n kaikki saatavat olisivat tulleet myös muiden rahoitussopimusten vakuudeksi ja että saatavilla olisi kuitattu osamaksuvelkoja. Tällainen menettely olisi johtanut Sinimetalli Oy:n välittömään maksukyvyttömyyteen. OPR ei ollut ennen kesää 1993 käyttänyt nyt kysymyksessä olevaa menettelyä. OPR oli käyttänyt yleisvakuutta, kun se oli saanut tiedon Sinimetalli Oy:n maksukyvyttömyydestä.

OPR oli lopettanut ennalta ilmoittamatta factoringsopimuksen mukaiset tilitykset, vaikka sopimukseen perustuva saldo oli ollut positiivinen, ja ryhtynyt soveltamaan yleisiä sopimusehtoja yleisvakuudesta sekä suorittanut kuittauksen saataviin, joille ei alunperin ollut ollut tällaista vakuutta.

Factoringsopimuksessa oli sovittu rahoituksen enimmäismäärästä. Tarkoituksena ei ollut ollut, että OPR siten keräisi itselleen uusia vakuuksia tilanteessa, jossa factoringluottosaldo oli ollut positiivinen.

OPR oli saavuttanut oman käden oikeudella muita velkojia paremman aseman. Mikäli nyt kuitatut laskut olisi tilitetty factoringsopimuksen mukaisesti, olisi konkurssipesän varojen määrä ollut yli 528 000 markkaa suurempi. Kuittaus oli loukannut muiden velkojien oikeutta lisäämällä tappion vaaraa. Kuittaus oli oleellisesti vaikeuttanut saneerausta ja johtanut konkurssiin.

OPR:llä olisi ollut kuittausoikeus konkurssissa, jos laskusaatavia olisi ollut konkurssihetkellä OPR:n vakuutena. Ennen konkurssia tehty kuittaus oli kuitenkin ollut sopimaton. Käytännössä kuittaus ei olisi ollut mahdollinen myöskään konkurssissa, koska tuolloin ei edellä mainittuja laskuja todennäköisesti enää olisi ollutkaan jäljellä.

OPR oli itse rikkonut factoringsopimusta jättämällä tosiasiallisesti laskut rahoittamatta. Kuittaus oli kohdistunut muihin kuin factoringsaataviin. OPR oli ollut factoringtilin mukaan velkaa Sinimetalli Oy:lle.

Kuittauksin suoritettu velan maksu peräytyi takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain (takaisinsaantilaki) 5 §:n nojalla.

OP-Rahoitus Oy:n vastaus

OPR vaati, että kanne hylätään.

OPR lausui perusteluinaan, että factoringsopimuksen perusteella kertyneillä rahavaroilla 528 658,99 markalla oli lyhennetty investointirahoitussopimusten mukaisia OPR:n saatavia.

OPR:n ja Sinimetalli Oy:n välinen factoringsopimus oli allekirjoitettu 29.6.1992 eli yli vuosi ennen kuin Sinimetalli Oy:n saneeraushakemus oli jätetty 12.10.1993.

Factoringsopimuksen yleisten sopimusehtojen 5 kohdan mukaan Sinimetalli Oy siirsi ja panttasi factoringsopimuksen tarkoittamat laskusaatavansa OPR:lle yleisvakuudeksi kaikista Sinimetalli Oy:n OPR:lle olevista tai vastaedes tulevista sitoumuksista. Tällaisia sitoumuksia olivat olleet muun muassa edellä mainitut investointirahoitussopimukset.

Factoringsopimuksen mukaiset laskusaatavat olivat olleet investointirahoitussopimusten maksamisen vakuutena. Vakuus oli annettu pätevästi eikä kanteessa ollut asetettu vakuuden asettamista kysymyksenalaiseksi tai vaadittu vakuuden peräyttämistä.

OPR:llä oli ollut pätevästi vakuutena takaisinsaannin kohteena olevat varat. OPR oli ollut oikeutettu käyttämään vakuuden factoringsopimuksen ehdon mukaisesti Sinimetalli Oy:ltä olevien muiden saataviensa maksamiseen.

Laillisesti vakuutena olevien rahavarojen realisoimisella ei voitu suosia OPR:ää muiden velkojien kustannuksella.

OPR oli käyttänyt sillä ollutta laillista kuittausoikeutta, joten kuittaukset eivät olisi peräytyneet siinäkään tapauksessa, että OPR:ltä olisi puuttunut edellä mainittu vakuus. OPR olisi ollut oikeutettu konkurssitilanteessa tekemään kuittaukset.

Takaisinsaantilain 5 §:n mukaan oikeustoimen peräytymisen edellytyksenä oli velallisen sopimuskumppanin vilpillinen mieli. Takaisinsaantia vaativan oli näytettävä, että oikeustoimen peräytymisen edellytykset olivat olemassa.

Oikeustoimi ei ollut ollut sopimaton, koska OPR ei ollut tiennyt Sinimetalli Oy:n maksukyvyttömyydestä. Sinimetalli Oy:n toimitusjohtaja oli vuodenvaihteessa 1992 - 1993 ilmoittanut OPR:lle, että yhtiön taloudellinen tilanne oli parantunut.

OPR ei ollut jättänyt laskusaatavia factoringsopimuksen mukaisesti rahoittamatta.

Sinimetalli Oy oli 19.10.1993 sanonut factoringsopimuksen irti, jonka jälkeen saldo oli muuttunut positiiviseksi.

Käräjäoikeuden tuomio 24.5.1995

OPR oli myöntänyt, että factoringsopimuksen perusteella kertyneillä varoilla yhteensä 528 658,99 markalla oli lyhennetty investointirahoitussopimusten mukaisia OPR:n saatavia kanteessa mainitulla tavalla.

Factoringsopimuksen yleisten sopimusehtojen 5 kohdan mukaan myyjä sitoutui sopimuksen määräysten mukaisesti siirtämään rahoittajalle kaikki laskusaatavansa. Laskusaatavat olivat rahoittajan yleisvakuutena kaikista myyjän rahoittajalle olevista tai vastedes tulevista sitoumuksista. Siirretty laskusaatava oli rahoittajan yleisvakuutena riippumatta siitä, oliko rahoittaja hyväksynyt laskun luototuksen perusteeksi vai ei.

Sopimuksen mukaisesti Sinimetalli Oy oli siirtänyt ja pantannut factoringsopimuksen tarkoittamat laskusaatavansa OPR:lle yleisvakuudeksi kaikista Sinimetalli Oy:n OPR:lle olevista tai vastedes tulevista sitoumuksista. Factoringsopimuksen allekirjoittamishetkellä 29.6.1992 Sinimetalli Oy:llä oli ollut yllä mainitut investointirahoitussopimukset. Factoringsopimuksen mukaiset laskusaatavat olivat näin olleet investointirahoitussopimusten maksamisen vakuutena. Investointirahoitussopimuksia tehtäessä vakuudesta ei ollut sovittu.

Factoringsopimuksen yleisten sopimusehtojen 10 kohdan mukaan rahoittaja ei ollut velvollinen palauttamaan yleisvakuutena olevia laskusaatavia ennen kuin rahoittajan tähän tai mahdollisiin muihin rahoitussopimuksiin perustuvat saatavat myyjältä olivat kokonaisuudessaan maksettu. Myyjän asiana oli ollut huolehtia takaisinsiirron ilmoittamisesta ostajalle.

OPR:llä oli ollut laillisesti vakuutena takaisinsaannin kohteena olevat varat. OPR oli factoringsopimuksen ehtojen mukaisesti ollut oikeutettu käyttämään vakuuden Sinimetalli Oy:ltä olevien muiden saataviensa maksamiseen.

Oikeustoimi peräytyi takaisinsaantilain 5 §:n nojalla, jos sillä yksin tai yhdessä muiden toimenpiteiden kanssa oli sopimattomasti suosittu velkojaa toisten velkojien kustannuksella, siirretty omaisuutta pois velkojien ulottuvilta tai lisätty velkoja velkojien vahingoksi. Peräytymisen edellytyksenä oli, että velallinen oli oikeustointa tehtäessä maksukyvytön tai että oikeustoimi osaltaan johti maksukyvyttömyyteen. Lisäksi edellytettiin, että toinen osapuoli tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää maksukyvyttömyydestä tai oikeustoimen merkityksestä velallisen taloudellisille oloille sekä seikoista, joiden vuoksi oikeustoimi oli sopimaton.

Kanteessa oli vaadittu kuittausten, ei vakuuden peräyttämistä.

Takaisinsaantilain 13 §:n mukaan kuittaukseen oli vastaavasti sovellettava, mitä säädettiin maksun peräytymisestä, jos velkoja ei olisi ollut oikeutettu kuittaamaan saatavaansa konkurssissa.

OPR olisi ollut oikeutettu tässä tapauksessa kuittaukseen konkurssissa.

Käräjäoikeus katsoi tuomiossa selostetun näytön perusteella, että Sinimetalli Oy oli ollut maksukyvytön keväällä 1993. OPR:n menettely oli aiheuttanut Sinimetalli Oy:n muille velkojille vahinkoa siten, että normaalisti factoringiin liittyvä kotiutuva kassavirta oli OPR:n menettelyn vuoksi tyrehtynyt. Sinimetalli Oy:llä oli ollut maksuvalmiusvaikeuksia keväällä 1993. Maksuvaikeuksien alettua OPR oli ryhtynyt pidättämään factoringista investointirahoituksen puolelle kuuluvia lainanlyhennyksiä. OPR oli osamaksuerien eräännyttyä lähettänyt ilmoituksen tratasta. Kun Sinimetalli Oy ei ollut sen jälkeenkään pystynyt maksamaan lyhennystä, OPR:n taholta oli puhelimitse ilmoitettu Sinimetalli Oy:lle, että koska OPR:llä oli investointirahoituksen puolella saatavaa, OPR ei tilittänyt factoringista rahaa, vaan käytti ensin päältä, mitä tarvittiin investointirahoituksen puolella olevien saatavien kattamiseen, ja tilitti loput. OPR ei ollut koskaan aikaisemmin menetellyt näin. Menettelyn johdosta Sinimetalli Oy:n maksuvalmius oli huonontunut entisestään. Sinimetalli Oy ei ollut pystynyt maksamaan kenellekään velkojalle. Sinimetalli Oy:n taloudellista tilannetta oli OPR:ssa seurattu tilinpäätöstietojen pohjalta. Kun Sinimetalli Oy:llä oli ollut pidennetty tilikausi 30.6.1993 saakka, vuoden 1992 tiedot olivat perustuneet Sinimetalli Oy:n toimitusjohtajan antamaan positiiviseen informaatioon. Todistajana kuultu OPR:n aluepäällikkö oli viimeksi ollut yrityskäynnillä Sinimetalli Oy:ssä marras - joulukuun vaihteessa 1992. Factoringista kertyneiden varojen kuittaus oli aloitettu, kun Sinimetalli Oy:llä oli ollut häiriömerkintöjä OPR:n ATKjärjestelmässä. Menettely oli rahoitusyhtiössä normaalia. Kun kuittaukset oli aloitettu, eivät Sinimetalli Oy:n tilinpäätöstiedot 30.6.1993 olleet vielä valmistuneet. Sinimetalli Oy:n mahdollisesta saneerauksesta oli tullut tieto OPR:lle syyskuussa 1993. OPR:n aluepäällikkö oli saanut kokonaiskäsityksen Sinimetalli Oy:n taloudellisesta tilasta vasta Sinimetalli Oy:ssä erikoistilintarkastuksen 11.10.1993 laaditun lausunnon perusteella.

Käräjäoikeus katsoi, ettei OPR ollut ollut kuittauksia aloittaessaan tietoinen Sinimetalli Oy:n maksukyvyttömyydestä eikä siitä, että kuittaukset johtivat Sinimetalli Oy:n maksukyvyttömyyteen.

Hallituksen esityksessä (HE 102/1990 vp) todettiin, että asettamalla sopimattomuus peräytymisen edellytykseksi pyrittiin yleissäännöksen soveltamisalaa rajaamaan siten, että sen nojalla peräytyivät vain sellaiset oikeustoimet, jotka olosuhteista päätellen oli tehty mahdollisen konkurssin vaikutusten kiertämiseksi.

Kun takaisinsaannin kohteena olevat varat olivat olleet pätevästi OPR:llä vakuutena ja se oli ollut oikeutettu käyttämään vakuuden factoringsopimuksen ehdon mukaisesti Sinimetalli Oy:ltä olevien muiden saataviensa maksamiseen ja sillä olisi ollut kuittausoikeus konkurssissa, käräjäoikeus katsoi, etteivät kuittaukset olleet olleet sopimattomia.

Käräjäoikeus hylkäsi kanteen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 1.10.1996

Sinimetalli Oy:n konkurssipesä valitti hovioikeuteen ja toisti kanteensa. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Perustelut

OPR ja Sinimetalli Oy ovat 29.6.1992 solmineet laskusaatavien luotottamista ja niihin perustuvien saatavien perimistä koskevan sopimuksen eli niin sanotun factoringsopimuksen. Luoton enimmäismääräksi on erityisten sopimusehtojen kohdassa 2 sovittu 1 800 000 markkaa, kuitenkin enintään 60 prosenttia laskusaatavien yhteismäärästä. Sopimuksen yleisissä sopimusehdoissa määrättiin muun muassa seuraavaa:

"5. Laskusaatavien siirtäminen rahoittajalle

Myyjä sitoutuu tämän sopimuksen määräysten mukaisesti siirtämään rahoittajalle kaikki laskusaatavansa. Laskusaatavat ovat rahoittajalla yleisvakuutena kaikista myyjän rahoittajalle olevista tai vastedes tulevista sitoumuksista...

10. Laskusaatavan palauttaminen myyjälle

Rahoittaja ei ole velvollinen palauttamaan yleisvakuutena olevia laskusaatavia ennen kuin rahoittajan tähän ja mahdollisiin muihin rahoitussopimuksiin perustuvat saatavat myyjältä on kokonaisuudessaan maksettu...

12. Suoritusten kohdistaminen

Laskusaatavasta rahoittajalle kertyvät suoritukset käytetään rahoittajan myyjältä olevien erääntyneiden saatavien maksamiseen ja tähän sopimukseen perustuvan saatavan pysyttämiseksi edellä kohdan 2 osoittamissa rajoissa. Ylijäämä maksetaan myyjän tilille.

Mikäli ostajalla on maksettavana useita laskuja eikä suorituksesta ilmene mitä laskua suoritus koskee, on rahoittaja oikeutettu kirjaamaan suorituksen ensisijassa vanhimman laskun suoritukseksi."

Ennen factoringsopimuksen solmimista osapuolet olivat solmineet kaksi investointirahoitussopimusta, nimittäin,

29.5.1991 Amada taivutusrobottijärjestelmää koskevan sopimuksen nro 150140, jossa alkuperäinen osamaksuvelka oli ollut 1 250 000 markkaa ja jonka jäännösmäärä 30.6.1993 oli 1 210 662,78 markkaa, ja

23.1.1992 öljytäytteisten lämpöpatterien tuotantolinjaa koskevan sopimuksen nro 104390, jossa alkuperäinen osamaksuvelka oli ollut 4 000 000 markkaa ja jonka jäännösmäärä 30.6.1993 oli 3 190 992,73 markkaa.

Sinimetalli Oy:n maksuvalmius on keväällä 1993 heikentynyt, ja yhtiö on saman vuoden kesällä joutunut viivästykseen investointirahoitussopimusten osamaksuerien maksamisessa. OPR on tämän jälkeen siirtänyt maksamatta olevat erät factoringsopimukseen liittyvän Sinimetalli Oy:n luottotilin saldon lisäykseksi. Sinimetalli Oy:ssä suoritetun erityistilintarkastuksen mukaan OPR on tällä tavoin 1.7. - 11.10.1993 saanut erääntyneistä osamaksueristä korkoineen ja kuluineen suorituksia yhteensä 528 658,99 markkaa.

Tässä jutussa on kysymys viimeksi mainitun määrän peräyttämisestä konkurssipesään sillä perusteella, että OPR:n näin saama maksu oli takaisinsaantilain 5 §:n tarkoittamin tavoin sopimaton. Sitä vastoin jutussa ei ole kysymys factoringsopimuksen pätevyydestä taikka sen sopimusehtojen sovittelusta eikä factoringsopimukseen tai siihen sisältyviin vakuuden asettamista koskeviin sopimusehtoihin kohdistetusta takaisinsaantikanteesta. Factoringsopimusta on niin ollen sovellettava sellaisenaan.

Olennaisen osan factoringsopimuksesta muodostavat sopimusehdot siitä, että siirretyt laskusaatavat ja niistä kertyneet maksut ovat vakuutena rahoittajan saatavista factoringasiakkaalta. Panttina tai muuna esinevakuutena ovat yleensä yksilöllisesti määrätyt esineet tai omaisuusarvot. Factoringsopimuksen mukaan vakuutena ovat kuitenkin alati vaihtuvat tilisaatavat ja niistä kertyneet maksut. Vakuutena on siis tavallaan rahavirta. Vastaavanlainen tilanne on yrityskiinnityksen osalta (yrityskiinnityslain 3 §:n 1 momentin 3 ja 4 kohta). Ei ole olemassa perusteita, joiden vuoksi factoringsopimuksessa määritelty vakuus ei olisi luvallinen ja tehokas myyjän velkojia kohtaan. OPR on käyttänyt vakuutta sopimuksessa mainittujen erääntyneiden saatavien kattamiseen.

Takaisinsaantilain 5 §:ssä tarkoitetun takaisinsaantikanteen menestymisen edellytyksenä on, että velkojaa on sopimattomasti suosittu toisten velkojien kustannuksella. Saatavan maksamisen vakuudeksi asetetun vakuuden käyttäminen saatavan maksuun ei sopimattomasti suosi velkojaa. Näin ollen ei ole perusteita kanteen hyväksymiselle.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.